Yhdessä vaikka erillään – uusi aureolio aloittaa etäaikana

29.05.2020

Millaista on aloittaa uudessa työssä poikkeusolojen aikana? Siinä on kysymys, johon olen joutunut vastaamaan usein viimeisen parin kuukauden aikana. Niinkin paljon, että nyt kirjoitan aiheesta blogipostausta. Harvemmin sitä normaalioloissa pyydetään kirjoittamaan siitä, millaista on aloittaa uudessa työssä – harva se päivähän joku aloittaa uudessa pestissä! Vastaan usein ”onhan tämä erikoista” tai totean, että olisi mukava nähdä työkaverit livenä ja että ”toivottavasti päästään pian toimistolle”.

Tilanteen kummallisuudesta huolimatta tunnistan samankaltaisuuksia normaalioloihin verrattuna. Ensimmäisenä päivänä jännittää, sehän on sanomattakin selvää. Samalla on innoissaan uusista haasteista ja siitä, mitä kaikkea uusi rooli pitääkään sisällään. Pieni malttamattomuus nostaa päätään, kun heti haluaisi olla kaikessa mukana. Sitä sanoo ”totta kai” miltei kaikkeen, mitä keksitäänkään pyytää, koska haluaa näyttää osaamistaan. Aina ei tiedä, mitä tekisi, kun on lukenut jo kaikki perehdytysdokumentit ja yrittää kolmatta päivää putkeen päntätä uusia teknologioita omatoimisesti.

Kollegat tutuiksi etänä

Vaikka yhtäläisyyksiä löytyykin, on mahdotonta sivuuttaa sitä ilmeisintä eroa nykytilan ja normaaliolojen välillä: etätyö. Kaksi ensimmäistä työpäivää vietin lähes tyhjässä toimistossa, minkä jälkeen siirryin etätöihin. Toki etätyö on tietotyöläiselle ollut osa arkea jo aiemminkin, mutta ei tässä mittakaavassa.

Noin 130 aureoliosta olen tavannut kasvotusten alle kymmenen. Vuorovaikutus on keskittynyt Teams-kanaville, -chattiin ja -palavereihin sekä Yammerin formaaliin ja hieman vähemmän formaaliin viestintään. Olenkin tunnistanut korona-ajan hopeareunuksen uuden työntekijän näkökulmasta – ihmisten nimien oppiminen on helpompaa.

Sen sijaan, että ensimmäisinä päivinä hukut nimitulvaan tavatessasi +50 henkilöä, tapaat maltillisemman määrän uusi kollegoja. Kun sinulle sanotaan ”kysy henkilöltä X”, et joudu pähkäilemään, kukahan se näistä kaikista tavatuista kollegoista olikaan, vaan tiedät tasan tarkkaan, keneltä kysyä – kaverihan löytyy Teamsista! Palavereissa ei ajatus harhaile pohtimaan, kukas tämä tyyppi olikaan, sillä nimi on koko ajan näkyvissä ja tittelinkin voi halutessaan tarkastaa näppärästi.

Eikä siinä vielä kaikki, lisäksi useimmista kollegoista löytyy kuva. Vaikka Teams-palaverissa ei käyttäisikään videotoimintoa, voi silti hahmotella mielessään, miltä henkilö näyttää. Tästä on varmasti hyötyä, kun toimistolle paluun hetki koittaa.

Yhdessä vaikkakin erillään

Yksin puurtaessa voi kuitenkin helposti jäädä hieman ulkopuolelle. Nyt on tarjolla vähemmän orgaanisia tapoja tutustua työkavereihin, kun ei voi ohimennen käytävällä vaihtaa kuulumisia. Kahvitauoilla ei pääse pohtimaan elämän syntyjä syviä tai vaikkapa uuden robotti-imurin valintaa. Yhteiset lounashetket olisivat mitä oivallisin tapa tutustua tiimiläisiin, mutta eläväisen keskustelun ja ravinteikkaan lounaan sijasta huomaan useimpina päivinä syöväni pikanuudeleita samalla, kun koitan ratkaista kulloinkin työstämääni tehtävää.

Kaipaus toimistolle ja kollegoiden pariin on suuri, vaikka enhän oikeastaan edes tiedä mitä ikävöidä. En ole nähnyt tai kokenut Aureolista normaalioloissa. En tiedä, millainen organisaatiokulttuuri on todellisuudessa tai millaisia tapoja työyhteisöön on muodostunut. Voin vain tehdä oletuksia sen pohjalta, miten minut on otettu poikkeusoloissa vastaan ja millaista vuorovaikutusta näen tapahtuvan etäyhteyksien välityksellä. Ja kovin paljon parempaa vastaanottoa en osaisi edes kuvitella.

Ensimmäisenä päivänäni intran etusivulla komeili ilmoitus minun aloituksestani, ja heti tuli tervetullut olo. Lisäksi iltapäivän yhteisessä kahvihetkessä, johon en perehdytykseltä ehtinyt osallistumaan, innokkaimmat kollegat olivat jo kyselleet perääni ja varmistelleet, että kutsu on varmasti lähetetty myös tuoreimmalle tulokkaalle.

On ilo olla osa huolehtivaista työyhteisöä ja voin varmuudella sanoa, että ensimmäisestä päivästä lähtien olen tuntenut olevani oikeassa paikassa. Niin pienissä palavereissa kuin koko firman tilaisuuksissakin etäyhteyksien yli huokuvat positiivinen ja kannustava ilmapiiri, yhteisöllisyys sekä avoin asenne tiedonjakoon, keskusteluun ja uusiin ideoihin. Helposti lähestyttävien kollegoiden kanssa on mielekästä pallotella ideoita, ja pilke silmäkulmassa kirjoitetuista Yammer-viesteistä paistavat kollegojen persoonat.

Omaa osaamistani olen jo päässyt tuomaan esille monenlaisissa projekteissa erilaisista näkökulmista. Olen myös päässyt kokeilemaan täysin uusia juttuja. Olen saanut oppia toisilta ja opettaa. Ja kaikista etäyhteyksien haasteista huolimatta ei ole tarvinnut jäädä ulkopuolelle – aureoliona on hyvä olla.

Jaa tämä artikkeli