Mielenkiintoisten työtehtävien ja hyvien työkavereiden lisäksi Aureoliksessa työskentelyn parhaisiin puoliin kuuluu mahdollisuus kehittää itseään. Omaa osaamista laajentaviin koulutuksiin osallistuminen on osa normaalia työarkea, ja omatoimiseen itseopiskeluunkin järjestyy aikaa aina tarvittaessa.

Konsulttina toimimisen parhaita puolia on se, että työnkuvat ja roolit vaihtelevat eri projekteissa.

Usein ajattelinkin itseni pääsääntöisesti tiimin taustapiruksi, joka kaiken mennessä suunnitellusti on enemmän hymyilemässä kahvinkeittimellä kuin mikromanageeraamassa jokaista liikettä.

Maailma on toki muuttunut paljonkin näiden 35 vuoden aikana, mutta mielestäni menneisyyden tunteminen auttaa ymmärtämään tulevaa. Saa siis kyseenalaistaa, niin olen itse tehnyt aina.

Täällä on aika monipuolisia tehtäviä – etenkin, jos vaihtaa asiakkuutta niin kuin minä olen usein tehnyt. Meillä on mahdollista kokeilla monenlaista ja hyvässä lykyssä pääsee valikoimaan itselleen mieluisimpia tehtäviä. Koko ajan pääsee kokeilemaan tai oppimaan uutta. Ei ole kovin paljon tarvinnut junnata paikoillaan. Tarjolla on aika paljon koulutuksia.

Tyypillinen aureolislainen on reilu tyyppi, jonka kanssa on mielenkiintoista keskustella ja joka on kiinnostunut monenlaisista asioista. Kaikilla on omanlainen tausta ja meille kannattaa hakea, vaikkei olisikaan tyypillistä IT-alan taustaa. Monenlaisista taustoista on hyötyä eikä työllistymistä estä se, ettei ole opintoja tietojenkäsittelytieteestä tai teknologiasta.

Olen opiskellut IT-insinööriksi. Olen lapsesta asti ollut kiinnostunut tietotekniikasta ja sähköjutuista. Sitä kautta olen opiskellut IT-alaa: ensin koodaushommia ja vähitellen olen valunut tämän puolen hommiin tietovarastoihin ja -raportointiin.

Tavallisimmin ratkaisusuunnittelijan työpäivä sisältää nimensä mukaisesti erilaisten asioiden ratkaisua. Usein asiakkaan taholta on esitelty, mitä asioita he haluavat esimerkiksi sovellukseensa lisättäväksi. Näissä tilanteissa etsimme siihen sopivaa lähdedataa ja ratkaisemme, kuinka tuomme ne sovelluksiin siinä muodossa, kuin asiakas haluaa.

Business Intelligence − nuo sanat tulivat viime vuosina vastaan yhä useammin niin yliopisto-opinnoissa kuin työelämässäkin. Vuosien varrella myös oma kiinnostukseni aihetta kohtaan kasvoi, ja ajatus BI:n parissa työskentelystä alkoi kiehtoa. Ilokseni voin nyt todeta olevani BI-uralla.

Aloitin Aureoliksessa elokuussa 2017. Ensimmäinen työpäiväni oli kokonaisuudessaan perehdytystä talon tavoille. Jo toisena päivänä hyppäsin mukaan ensimmäiseen projektiin ja nyt neljän kuukauden työssäolon jälkeen tuntuu kuin olisin ollut täällä aina. Vastaanotto Aureoliksessa on ollut avoin ja lämmin. Yritys on tuntunut ihmisenkokoiselta.

Valmistuttuani tuotantotalouden diplomi-insinööriksi mietin tovin, mitä oikeastaan haluaisin tehdä urallani. Kun löysin Aureoliksen ja BI:n kiehtovan maailman, en tarvinnut kovin pitkää miettimisaikaa tehdäkseni päätökseni.
Aloitin työni maaliskuussa yhdessä kahdeksan muun työntekijän kanssa Aureoliksen trainee-ohjemassa.

Aloitin työt Aureoliksessa viisi vuotta sitten, kun vielä opiskelin ammattikorkeakoulussa tietojenkäsittelyä. Opiskelun ohessa olin työskennellyt logistiikka-alalla ja ajatellut, että joskus on vain oman alan töihin siirryttävä, ja mitä aikaisemmin, sen parempi. Olin kovin kokematon IT-alalla, ja harppaus uuteen alaan oli jännittävä. Niissä tunnelmissa alkoi urani Aureoliksessa.

Neljän vuoden takainen siirtyminen asiakkaalta pöydän toiselle puolelle toimittajan leipiin oli monella tapaa helppo. Olinhan ollut ostamassa Aureoliksen palveluita finanssisektorilla monet vuodet ja tunsin Aureoliksen konsulttien tavan tehdä asioita. Isosta yrityksestä siirtyminen pieneen − meitä aureolislaisia oli tuolloin 45 – oli kuitenkin eräänlainen yllätys.

Aloitin Aureoliksessa tammikuussa 2017. Samalla päättyi 10 vuoden ekskursio business controllerina ja ERP-järjestelmien parissa. Ensimmäisenä päivänäni uudessa toimessa olo oli vähän kuin sukujuhlissa – osa työkavereista kun oli tuttuja jo viime vuosituhannelta. Sujuvasti kykenin jo ensimmäisen viikon keskiviikkona puhumaan siitä, miten meillä Aureoliksessa toimitaan. Tuntui, kuin en olisi koskaan poissa ollutkaan. Moni asia tuntui heti kotoisalta ja tutulta – toisaalta kyllä huomasin, että useassa asiassa on menty paljon eteenpäin.