Työ ja vanhemmuus – joustavasti yhdessä

10.05.2019

Ensimmäisen äitiysvapaani lähestyessä ajattelin ja sanoin ääneenkin, etten ole kotiäitityyppiä, enkä varmaankaan tule olemaan lapsen kanssa kotona monta vuotta kotona. Ehkä sen varjolla oli helpompi kertoa asiasta töissä. Jännitin kertomista esimiehelleni, enkä tiedä miksi. Onhan esimiehellänikin kolmen lapsen omakohtainen kokemus aiheesta, mutta nyt olin itse jäämässä pois juuri, kun olimme sopineet uusista vastuistakin. Esimiehen reaktio oli kuitenkin välittömän positiivinen, hän oli ilmoitusta jo odottanutkin. Huh.

Seuraavaksi piti miettiä, mitä kannatti vielä hoitaa loppuun, mitä siirtää ja mitä perehdyttää seuraajille. Tunnollinen kun olen, tein yökausia listoja jäljellä olevista töistä ja siitä, mitä pitäisi muistaa hoitaa poissa ollessani. Huomattavasti vähempikin olisi riittänyt. Pystyin olemaan töissä ihan raskauden loppuun asti, vain pari päivää lepäsin raskausaikana kotona, mutta muutoin voin hyvin. Ja niin tehtävälistat tyhjenivät ja lopulta loppuivat. Epätodellinen vapauden tunne valtasi, kun astuin ovesta ruusukimppu kädessä viimeisenä työpäivänäni jäädessäni äitiysvapaalle. Minulla ei ollut vielä mitään hajua siitä, mitä olisi tulossa ensimmäisen lapsen kanssa. Pieni poika syntyi lähes tismalleen laskettuna päivänä huhtikuussa, ja siitä alkoi uuden opettelu. Kaikki meni hienosti, joka päivä uutta opetellen ja rauhassa elellen.

Työaikajoustot helpottavat työn ja perheen yhteensovittamista

Töihin olin harvakseltaan yhteydessä ihan omasta halustani. Ensimmäisen kerran taisin piipahtaa töissä lapsen kanssa pikkujouluaikaan, ja siitä seuraavan kerran keväällä lapsen ollessa vuoden ikäinen. Syksyllä osallistuin rapujuhliin, minkä jälkeen palasinkin töihin puolentoista vuoden hoitovapaan jälkeen. Mietin kovasti, milloin olisi kaikkien kannalta oikea aika palata töihin. Koska sain sovittua alkuvaiheeksi lyhennetyn työajan, tuntui paluu hyvältä silloin, kun poika oli puolitoistavuotias.

Aloitin 60 % työajalla ja muutaman kuukauden jälkeen siirryin nelipäiväiseen viikkoon. Teen edelleen lyhennettyä työaikaa ja olen perjantait pojan kanssa kotona. Alku oli ihanan pehmeä työajallisesti, kolme päivää töitä – neljä päivää vapaata. Tätä olen aina halunnut kokeilla, ja nyt onnistui sekin. Sain melko hyvin pidettyä kiinni siitä, että tein töitä vain ti-to, ja työyhteisö myös tuki tätä. Välillä toki hyödynsin maanantaisin ja perjantaisin päiväuniaikoja, jos työpäivät olivat jääneet lyhyiksi. Lisäksi opin erittäin hyvin priorisoimaan omia töitäni. Päiväkotiviemiset ja -hakemiset saimme yllättävän hyvin mieheni kanssa järjestymään yhden auton taktiikalla. Tässä huomattavana apuna molemmilla on joustava työaika.

Äidiksi tulemisen jälkeen minusta on mielestäni tullut parempi työssäni. Olen varmempi tekemisessäni ja osaan jättää työt paremmin työpaikalle. Lapsen saaminen taisi kasvattaa luonnetta ja kärsivällisyyttä ja pakottaa viemään ajatukset iltaisin arkisiin asioihin, minkä vuoksi palaudun paremmin työstä. Aika kiva juttu kaiken kaikkiaan tämä äidiksi tuleminen uran tässä vaiheessa.

Jaa tämä artikkeli