Mahdollisuuksista, ”the art of possibilities” – Tiedolla johtamisen blogisarja osa 4

21.02.2018 Tiedolla johtaminen

Tulevaisuus, se on aina liiketoiminnan kehittäjän mielessä. Työpöydällä limittyvät taaksepäin katsovat raportit ja tulevaa luotaavat analyysit. Algoritmit keräävät väsymättä tietoa siitä, mitä voisimme olla, missä, miten.

Liiketoimissa ja elämässä ylipäänsä mennään eteenpäin mahdollisuuksien kautta. Mahdollisuuksissa on se hieno puoli, että ne eivät maailmasta lopu kesken. Silloinkin, kun uhkat valtaavat horisontin, uteliaasti katsova löytää kokeiltavaksi vaihtoehtoisen tavan tai uudet sanat kuluneiden tilalle

Mahdollisuuksien tarkkailu on välttämätöntä uusiutumisen ja kasvamisen kannalta. Kautta Suomen löytyy runsaasti tietotyötä tekeviä, jotka ovat väsyneet jatkuvaan uusiutumiseen. Keskiverto nykyhetki on varsin mukava, ja tutuissa kuvioissa on helppo olla. Toimintaympäristö on läheinen ja tunnettu, jos kohta hieman sekava ja hitaanpuoleinen.

Muutos tiedolla johtamista kohti käynnistyy usein tarpeesta selkeyttää toiminnan kokonaiskuva. Karsitaan rönsyjä ja tunnistetaan olennaiset mahdollisuudet. Kun toiminta saadaan ruotuun ja havainnot priorisoidaan tiekartaksi, on verrattomasti todennäköisempää, että haluttu määränpää saavutetaan. Menestys ei liike-elämässäkään tule yleensä sattumalta vaan sattuma suosii valmistautunutta.

Työelämässä ihmisiä pitäisi rohkaista harjoittamaan mahdollisuuksien taidetta: oppimista, oivaltamista, yhteisen ajattelun kehittämistä. Tiedon hyödyntäminen, dataan liittyvistä taidoista olennaisin, edellyttää näitä kaikkia.

Entäpä kun tiedolla johtaminen kohtaa siilipuolustuksen

Keskustelin tässä eräänä päivänä sellaisen ihmisen kanssa, jonka lasi tuntuu olevan aina puoliksi tyhjä. Mahdollisuuksia luotaavien Entäs jos – lauseiden mahduttaminen näihin keskusteluihin kysyy taitoa ja vikkelyyttä. Keskustelukumppanihan on jo miettinyt valmiiksi, miten asia varmasti toimii. Muut vaihtoehdot edellyttävät luopumista jostain sellaisesta, johon on kehittynyt tunneside.

Ilmapiiri keskustelussani oli surkea ja luottamuspula ilmeinen. Olimme ajautuneet siilipuolustuksen kautta umpisolmuun.

Vastaavia vesilaseja kuohuttavia puolustustilanteita raportoidaan toimistoilta, joissa muutokset etenevät navakassa vastatuulessa. Mahdollisuudet eivät näyttäydy positiivisena menettämistä pelkääville tai tuntematonta arasteleville.

Joustamattomiksi hitsatut periaatteet ovat hankalia työpareja. Niistä syntyy nopeasti hallituskysymyksiä ja kriisiviestintää.

Näkökenttä muuttuu kapeaksi putkeksi, jos puheissa vellovat vain nykyhetkeen liittyvät pulmat. Lopulta ollaan vain hiljaa. Työyhteisöille hiljaisuus on poikkeuksetta vaaran merkki – kun keskustelut loppuvat, oppiminen loppuu. Kun oppiminen loppuu, mahdollisuudet haihtuvat taivaanrannasta.

Jos työpaikalla tulevaisuus uhkaa livetä horisontin taa, ratkaisua haetaan usein työpajasta. Tuodaan osaajat yhteen ja ryhdytään jälleen harjoittamaan mahdollisuuksia.

Hyvässä työpajassa mahdollisuuksia tarkastellaan johdonmukaisesti. Tarkoitus ei ole etsiä oikeaa vastausta vaan kasvattaa yhteisen ajattelun kautta toteutuskelpoinen mallinnus tulevasta. Kun vielä tunnistetaan, millaisia päätöksiä on tehtävä ja millaista johtamista tarvitaan, mahdollisuuksista saadaan pitävä ote. Tie eteenpäin on selkeä.

Tietokeskeinen kulttuuri on tiedon hyödyntämistä

Mahdollisuuksien harjoittaminen edellyttää paljon vuorovaikutukselta. On katsottava mahdollisuutta joka vinkkelistä – siitäkin, joka tuntuu oudolta ja joka ei ennenkään ole onnistunut. Mahdollisuus ottaa toteutumiskelpoisen muodon, kun tunnistetaan, miltä se maistuu, tuntuu ja miten se liittyy minuun.

Väitetään, että ero menestyjien ja häviäjien välillä aiheutuu kyvystä ymmärtää ja toteuttaa muutoksia. Omaa mukautumiskykyään, johon muotitermi resilienssi viittaa, voi harjoittaa juuri mahdollisuuksien tunnistamisen kautta. Uteliaisuus lennättää eteenpäin.

Jaa tämä artikkeli